Kolumni

Keskivertoa bulkkia vai aidosti yksilöllistä asiointia

Tekoäly voisi mukauttaa palvelut jokaisen käyttäjän tarpeisiin. Miksi kehitystä ohjaa yhä oletettu keskivertoasiakas, ja mitä organisaatioiden pitäisi muuttaa?

Tiina Seppälä hymyilee sinapinkeltaisessa paidassa harmaata taustaa vasten, takanaan sininen ja vihreä tähtikuvio.

Kirjoittaja haastaa käsityksen keskivertoasiakkaasta: mitä palvelukehityksessä ja organisaation toimintatavoissa pitäisi muuttua, jotta yksilöllisempi asiakaskokemus olisi mahdollinen?

Kuvittele uutispalvelu, joka mukautuisi sen mukaan, mitä tarvitset.

Kiireisenä aamuna kertoisit, että aikaa on kymmenen minuuttia, ja kuuntelisit sen mittaisen uutiskoosteen. Kiinnostavan aiheen saisit talteen yhdellä pyynnöllä. Illalla palaisit aiheeseen rauhallisessa lukutilassa ja syventyisit yksityiskohtiin.

Tai ehkä aikaa olisi, mutta pieniin painikkeisiin osuminen olisi hankalaa eikä tekstistä saisi entiseen tapaan selvää. Voisit pyytää näkymän, jossa teksti ja painikkeet ovat suurempia, ja kuunnella artikkelia samalla, kun luettava kohta korostuu tekstissä.

Sokeana tai autoa ajaessa voisit liikkua uutisesta toiseen keskustellen ja kuunnella uutiset valitsemallasi äänellä ja sopivalla nopeudella. Voisit pyytää palvelua kuvailemaan infografiikkaa tarkemmin tai vertaamaan taulukon lukuja. Videouutiset voisit kuunnella kuvailutulkattuina.

Uutispalvelu on vain yksi esimerkki. Yhtä hyvin kyse voisi olla verkkokaupasta, vakuutusten vertailusta tai opintojen suunnittelusta.

Saavutettavuuden ja kaikille sopivan suunnittelun (Universal Design) periaatteet eivät ole uusia. Useiden käyttöliittymäversioiden rakentaminen ja ylläpitäminen on kuitenkin tähän asti ollut työlästä. Tekoäly voi mahdollistaa näkymien ja toimintojen mukauttamisen käytön aikana ilman, että jokainen vaihtoehto rakennetaan erikseen. [1]

Jo nyt ihmiset käyttävät tekoälyä sisällön kuvailuun ja asioinnin tueksi. WebAIMin vuoden 2026 ruudunlukijakyselyssä 60,1 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä tekoälyä kuvien kuvailuun ja 40,6 prosenttia opastukseen verkossa asioidessa. [2] Entä jos nämä mahdollisuudet olisivat osa itse palvelua ja kuuluisivat tilaukseesi? Saisit enemmän irti ostamastasi palvelusta ilman sisällön kopioimista tai sovelluksesta toiseen siirtymistä.

Palvelu voisi tavoittaa uusia asiakkaita ja palvella nykyisiä myös tilanteissa, joissa sen käyttäminen ei aiemmin ollut mahdollista tai mielekästä. Kun tilauksesta saa enemmän irti, sen jatkaminen voi tuntua aiempaa houkuttelevammalta.

Mutta mitä näistä tarpeista jää huomaamatta, jos kehittämistä ohjaavat oletukset keskivertoasiakkaasta?

Keskiverron käytettävyyden hinta

Asiakasryhmät ja käyttäjäpersoonat auttavat määrittelemään, kenelle ja millaisiin käyttötarkoituksiin palveluja suunnitellaan. Samalla ne kuitenkin yksinkertaistavat todellisuutta. Ongelma syntyy, jos niiden ajatellaan kertovan asiakkaista kaiken olennaisen.

Ikä, elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet eivät vielä kerro, miten ihminen haluaa ja pystyy asioimaan. Näkökyvyn menettäminen ei poista kiinnostusta talousuutisiin tai kissavideoihin. Palvelu voi osua suosituksissaan aivan oikeaan ja silti tehdä sisällön käyttämisestä vaikeaa, epämiellyttävää tai jopa mahdotonta. Eurostatin mukaan lähes joka neljäs (23,9 %) EU:ssa asuva 16 vuotta täyttänyt ilmoitti vuonna 2024 pitkäaikaisista, terveysongelmista johtuvista rajoitteista tavanomaisissa toiminnoissaan. [3]

Ihmisten tarpeet ja mieltymykset myös vaihtelevat. Toimintakyky, kuormitus ja ympäristö vaikuttavat siihen, mikä milloinkin toimii. [4] Eilisen valinnat eivät saa lokeroida käyttäjää liian tiukasti.

Kuvitellaanpa tukihakemus, joka saadaan lähetettyä läheisen avulla ja kahden asiakaspalvelupuhelun jälkeen. Tilastoissa asiointi näyttää onnistuneelta, vaikka asiakkaalta kului useampi ilta ja organisaatiolta työaikaa neuvontaan. Verkkokaupassa ostos voi saman vaivan vuoksi jäädä tekemättä. Kaikkea ei silti tarvitse nopeuttaa. On eri asia harkita ostosta kuin selvittää, miten sen saa maksettua.

Saavutettavuuden puute voi näkyä monin tavoin: avuntarpeena, lisätyönä tai tekemättä jäävänä ostoksena. Tätä on keskiverron käytettävyyden hinta: palvelu toimii, kunhan käyttäjä joustaa riittävästi.

Mitä jää kysymättä ja keneltä?

Jos asiakas lukee uutiset, suosiiko hän lukemista vai puuttuuko palvelusta mahdollisuus kuunnella sisältöä? Tieto käytöstä voi pitää paikkansa, mutta siitä tehty päätelmä voi olla väärä. Käyttötiedoista ei selviä, kuinka moni kuuntelisi uutiset mieluummin.

Myös kysymisen tapa rajaa vastauksia. Kun asiakkaalta kysytään palvelun helppokäyttöisyydestä, saadaan tietoa hänen kokemuksestaan nykyisessä palvelussa. Jos kysymme myös, mikä auttaisi häntä käyttämään palvelua, voimme tunnistaa tarpeita, joihin nykyinen ratkaisu ei vastaa.

Joskus kysymys itsessään estää tiedon saamisen. Britannian opettajankoulutuksen hakupalvelussa hakijan piti ensin ilmoittaa olevansa vammainen ennen kuin hän pääsi kertomaan tarkemmin mahdollisista toimintarajoitteista. Esimerkiksi lukivaikeuden kanssa elävä hakija ei välttämättä tunnistanut itseään ensimmäisestä kysymyksestä. Ensimmäinen kysymys poistettiin, ja kaikki hakijat saivat halutessaan vastata vammoja ja terveydentilaa koskevaan kysymykseen. Uudistuksen jälkeen 15 prosenttia hakijoista ilmoitti vammasta tai terveydentilaan liittyvästä rajoitteesta. Vuotta aiemmin osuus oli 4 prosenttia. [5]

On myös tärkeää tunnistaa, keiden kokemukset jäävät kuulematta. Nykyisten käyttäjien lisäksi on ymmärrettävä niitä, joille palvelun käyttäminen on vaikeaa tai jotka ovat jääneet kokonaan sen ulkopuolelle. Syynä voi olla esimerkiksi hinta, kiinnostuksen puute tai vaikeudet palvelun käytössä. Nämä syyt eivät välttämättä käy ilmi käyttötiedoista tai asiakaspalautteesta.

Asiakkaiden toimintakyky ja käyttötilanteet vaihtelevat, eikä kaikkia niihin liittyviä tarpeita osata tunnistaa tai sanoittaa etukäteen. Siksi pelkkä asiakkaiden kuuleminen ei riitä. Hyvään suunnitteluprosessiin kuuluu myös käyttäjätestaus. Näin voi selvitä, että yhdelle visualisointi auttaa ymmärtämään vaikeita kokonaisuuksia, kun taas toinen jäsentää asioita paremmin liikkuessaan.

Jos emme laajenna käsitystämme siitä, miten palveluita halutaan ja ylipäänsä pystytään käyttämään, uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen jää puolitiehen.

Palvelu saa joustaa, perustan pitää kantaa

Googlen tutkijat vertailivat pankkipalvelun prototyypissä perinteistä ja mukautuvaa käyttöliittymää. Mukautuvassa versiossa näkymät ja toiminnot muuttuivat käyttäjän tarpeiden mukaan. Käyttäjä saattoi esimerkiksi pyytää palvelussa kuluille rajaa ja etusivulle niiden seurantaa. Palvelu muodosti uuden toiminnon käyttäjän pyynnöstä.

Tutkimuksessa, johon osallistui 72 henkilöä, mukautuva versio sai käytettävyydestä 84 pistettä sadasta, kun perinteinen versio sai 54 pistettä. Ero oli huomattava, vaikka kyseessä olikin vasta rajattu prototyyppitutkimus. [1]

Mutta mistä asiakas tietää, että tällaista voi pyytää? Palvelu voisi näyttää esimerkkejä mahdollisuuksistaan ja tarjota vaihtoehtoja, joista valita. Asiakkaan ei pitäisi joutua itse keksimään, mitä palvelulta voi pyytää ja miten pyyntö pitää muotoilla. Palvelun pitää toimia myös ilman, että asiakas osaa tai haluaa mukauttaa sitä.

Suunnittelussa on määriteltävä, millä periaatteilla palvelu saa muodostaa uusia näkymiä ja toimintoja. Mitä se voi mukauttaa ja minkä pitää säilyä? Johdonmukaisuus ei tarkoita samanlaista näkymää kaikille. Ostosta maksaessaan käyttäjä tuskin kaipaa joka kerta uutta tapaa hyväksyä maksu. Vaikka näkymä tai käyttötapa muuttuu, asiakkaan pitää edelleen ymmärtää, mitä hän on tekemässä ja mitä hänen valinnoistaan seuraa. Saavutettavuuden on oltava osa suunnitteluperiaatteita, jotta myös käytön aikana syntyvät näkymät toimivat useilla käyttötavoilla ja apuvälineillä.

Mukautumisen pitää pysyä asiakkaan hallinnassa. Käyttäjän on voitava korjata palvelun väärä oletus ja palata tuttuun tapaan asioida. Sisällön on puolestaan säilyttävä luotettavana: tiivistelmä tai kuvailu ei saa vääristää asiaa tai jättää pois päätöksenteossa tarvittavaa tietoa. Samojen periaatteiden pitää ohjata kaikkia palvelua kehittäviä tiimejä.

Havainnosta hyödyksi

Kaikkea ei voida rakentaa kerralla. Ensimmäiseksi kannattaa valita kehityskohde, jolla on merkitystä sekä asiakkaalle että palveluntarjoajalle.

Kehityskohteeksi voitaisiin esimerkiksi valita vaativa hakemusprosessi. Asiakas voisi edetä itsenäisesti ja pyytää hankalissa kohdissa tarkempaa selitystä, esimerkkiä tai vaiheittaista opastusta. Kokeilussa voitaisiin seurata, missä kohdissa ja millaista apua asiakkaat pyytävät sekä auttaako se heitä etenemään. Samalla selvitettäisiin, helpottuuko asiointi ja väheneekö tarve ottaa yhteyttä asiakaspalveluun.

Kokeilu voi paljastaa ongelmakohtia, mutta asiakkaiden kokemusten tarkempi selvittäminen auttaa ymmärtämään, mistä ne johtuvat. Tämän perusteella voidaan arvioida, mitä kannattaa muuttaa ja onko ratkaisun hyöty toteutuksen, laadunvarmistuksen ja ylläpidon kustannusten arvoinen. Oppimisen ei kuitenkaan pitäisi päättyä kokeiluun. Kun palvelu on käytössä, voidaan oppia lisää asiakkaiden tarpeista ja löytää uusia tapoja hyödyntää mukautumisen mahdollisuuksia.

Opitun pitää myös vaikuttaa tekemiseen. Jos lomakkeen täyttäminen on hankalaa, ongelma ei välttämättä ratkea paremmilla ohjeilla tai käyttöliittymän muutoksilla. Syy voi löytyä itse asiointiprosessista, jonka muuttaminen edellyttää yhteistyötä yli tiimirajojen.

Lisäksi oppimisen pitää ulottua yksittäistä palvelua laajemmalle. Tarvitaan yhteinen käsitys siitä, mitä asioinnissa halutaan parantaa, millaista laatua tavoitellaan ja kuka tarvittavista muutoksista päättää. Kun opittu siirtyy yhteisiin päätöksiin ja toimintatapoihin, yksi oivallus voi hyödyttää koko organisaatiota.

Palataan vielä lopuksi alun uutispalveluun. Laajempi ymmärrys asiakkaiden tarpeista voi tehdä palvelusta tilaajille arvokkaamman, vahvistaa halua jatkaa tilausta sekä auttaa tavoittamaan uusia asiakkaita.

Tästä päästään takaisin keskivertoasiakkaaseen. Kenelle haluamme suunnitella palveluita? Jos vastaus on edelleen oletettu keskivertoasiakas, tekoälyn mahdollisuudet yksilöllisempään asiointiin jäävät suurelta osin hyödyntämättä.


Lähteet

  1. Arora ym. (2026): Self-Evolving Systems: Moving Beyond Deterministic Interfaces to Adaptive Generative Interfaces. Google Research. Rajattu prototyyppitutkimus havainnollistaa mahdollisuuksia.
  2. WebAIM (2026): Screen Reader User Survey #11 Results. Kyselyyn saatiin 1 780 hyväksyttyä vastausta heinä–elokuussa 2026.
  3. Eurostat: Population with disability. EU-SILC, vuoden 2024 tiedot. Aineisto koskee yksityisissä kotitalouksissa asuvia; luku ei mittaa digipalvelujen käytön vaikeuksia eikä avuntarvetta.
  4. W3C WAI: Diverse Abilities and Barriers.
  5. Department for Education (2022): Changing how we ask about disabilities and health conditions. Becoming a teacher design history, 9.11.2022. Vertailussa olivat molempien hakukierrosten ensimmäiset 28 päivää.

Tiina Seppälä

Kirjoittaa yksilöllisestä asiakaskokemuksesta, saavutettavuudesta ja tekoälyn mahdollisuuksista palvelukehityksessä.

Lisää kirjoittajalta →

Lue seuraavaksi